Nick Cave and the Bad Seeds

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nick Cave and the Bad Seeds
Nick Cave and the Bad Seeds vuonna 2008
Nick Cave and the Bad Seeds vuonna 2008
Tiedot
Toiminnassa 1983–
Tyylilaji alternative rock, post-punk
Kotipaikka Australia Melbourne, Australia
Laulukieli englanti
Jäsenet

Nick Cave
Barry Adamson
Thomas Wydler
Martyn P. Casey
Conway Savage
Jim Sclavunos
Warren Ellis
Ed Kuepper
Entiset jäsenet

Mick Harvey
Blixa Bargeld
Hugo Race
Anita Lane
Kid Congo Powers
Roland Wolf
James Johnston
Levy-yhtiö

Mute Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Nick Cave and the Bad Seeds on Nick Caven luotsaama rockyhtye.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen synty: Man Or Mynthistä väliprojektien kautta the Bad Seedsiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nick Cave and the Bad Seeds perustettiin vuonna 1983 australialaisyhtye The Birthday Partyn raunioihin. Yhtyeen Mutiny!-ep-levyn sessioissa kävi selväksi, etteivät kitaristi Rowland St Howard ja Nick Cave enää mahdu samaan yhtyeeseen.[1] Mick Harvey oli poistunut bändistä jo aiemmin mutta halusi jatkaa Caven kanssa tämän sooloprojektissa. Välittömästi syyskuussa 1983 Cave aloitti Man Or Myth? -nimisen sooloprojektin Lontoossa, joka sai heti levytyssopimuksen Mute-yhtiön kanssa. Harvey lisäksi projektiin liittyi mukaan Einstürzende Neubauten-yhtyeen Blixa Bargeld, joka oli jo käynyt soittamassa kitaraa Mutiny!-sessioissa, Magazinen entinen basisti Barry Adamson, joka puolestaan oli tuurannut keikoilla Tracy Pewiä sekä JG Thirwell. He aloittivat äänityssessiot tuottaja Floodin kanssa syys- ja lokakuussa 1983, mutta sessiot loppuivat lyhyeen Caven lähtiessä kiertueelle The Immaculate Consumptive -projektin kanssa, jonka oli muodostanut yhdessä JG Thirwellin, Lydia Lunchin ja Marc Almondin kanssa. Joulukuussa 1983 Cave matkusti Melbourneen, missä muodosti uuden taustayhtyeen itselleen entisen the Birthday Party -basisti Pewin ja kitaristi Hugo Racen kanssa. Lyhyen Australian kiertueen jälkeen Cave palasi Lontooseen ja muodosti nyt itselleen pysyvämmän yhtyeen, johon liittyivät Harvey, Bargeld, Race ja Adamson sekä satunnaiseksi laulutekstien kirjoittajaksi Caven tyttöystävä Anita Lane. Yhtyeen nimeksi tuli Nick Cave and the Cavemen. Toukokuussa 1984 yhtyeen nimi muuttui Nick Cave and the Bad Seedsiksi, taustayhtyeen nimi napattiin samannimisestä The Birthday Partyn ep-levystä. Ensimmäisen levyn sessiot aloitettiin Trident-studiossa maaliskuussa 1984. Näistä ja syksyn 1983 sessioista julkaistiin Caven ensimmäinen soololevy nimeltään From Her To Eternity toukokuussa 1984. Yhtyeen nimenvaihdos oli ilmeisesti levyn ilmestymisen aikoihin tuore tapaus, koska kannessa on vain Caven nimi. Takakannessa puolestaan lukee Featuring the Bad Seeds. Tekstin alla on taustayhtyeen soittajien kuvat ja nimet. Myös Anita Lane on saanut kuvansa ja nimensä joukkoon, vaikka hän osallistui vain levyn nimikappaleen tekstien tekoon.[2] Joidenkin tietojen mukaan Lane oli hetken aikaa yhtyeen kosketinsoittaja.[3] Levyn B-puoli koostuu kokonaisuudessaan syksyn 1983 sessioista, mutta sessioihin osallistuneen JG Thirwellin nimeä ei mainita.[4] Levy sai positiivista kritiikkiä Briteissä ja nousi siellä albumilistan sijalle 40.[5] Independent albums -listalla se oli sijalla 1. Levyn ilmestymisen jälkeen Race ja Lane poistuivat kuvioista ja loppu yhtye muutti Länsi-Saksaan.[6]

Länsi-Berliinin vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava The Firstborn is Dead -albumi äänitettiin jälleen Floodin kanssa Hansa Studiossa marras-joulukuussa 1984. Levy julkaistiin 3 kesäkuuta 1985.[7] Cave on kertonut, että Länsi-Saksassa heitä pidettiin voimana, mutta Briteissä hän koki kaikkia laatikon ulkopuolella ajattelevia nokittavan, varsinkin jos kyseessä oli australialainen.[8] The Birthday Partyn Junkyard-levyn tavoin toinen Bad Seeds albumi on saanut paljon vaikutteita amerikkalaisesta goottisuudesta sekä vanhasta bluesista. Sen kappaleista ”Tupelo” kertoo Elviksen syntymästä ja ”Blind Lemon Jefferson” taas samannimisestä delta-blues-miehestä. Levyn nimi tuli siitä, että Elviksen ensimmäisenä syntynyt kaksoisveli kuoli samantien.[7] Levy ei saanut yhtä hyviä arvioita kuin edeltäjänsä,[9] mutta möi aikalailla yhtä paljon sijoittuen Brittien albumilistan sijalle 53 ja Indepentent Albums -listalle sijalle 2. [10]

Seuraavaksi Cave yhtyeineen päätti nauhoittaa Melbournen AAV-studiossa marras- ja joulukuussa 1985 levyn, joka koostui pelkästään lainamateriaalista. Tämä Kicking Against Pricks -niminen levy miksattiin Hansaton-studiossa maaliskuussa 1986 ja julkaistiin 18 elokuuta samana vuonna. Levyllä vierailevat niin Hugo Race kuin entiset the Birthday Party -miehet Rowland St Howard ja Tracy Pew. Howard oli ollut mukana kiertuekokoonpanossa edellisenä vuonna. Thomas Wydler liittyi yhtyeeseen rumpaliksi levynteon aikoihin. The Berliner Kaffeehausmusik Enseble tuli soittamaan albumille jousisoittimia.[11] Levy sijoittui jälleen Independent Albums -listalle sijalle 1, mutta varsinaisten albumien listalla se oli sijalla 89.[10] Jo ennen Pricks-albumin julkaisua yhtye aloitti heinäkuussa 1986 Berliinin Hansa-studioilla uuden levyn nauhoitukset, joita jatkettiin seuraavassa kuussa Lontoossa The Strongroom -studiossa. Kesken levynteon Barry Adamson päätti erota ja Thomas Wydler taas joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena ei voinut soittaa rumpuja. Niinpä levyllä kuullaan Caven lisäksi pääosin Harveyta ja Bargeldia. Caven senaikaisen runsaan heroiininkäytön on arveltu tuoneen albumille melankolisen ja epätoivoisen tunnelman.[12] Cave ja Anita Lane tekivät jälleen yhteistyötä kappaleen ”Stranger Than Kindness” tekstissä.[13] Jossain vaiheessa mies kertoi pitävänsä saman vuoden marraskuun kolmantena julkaistua Your Funeral... My Trial -levyä yhtyeen parhaimpana[14] Jostakin syystä levyn vinyyliversio julkaistiin kahdella 45 kierrosta pyörivällä 12-tuumaisella levyllä.[15] Myöhemmin albumeja julkaistiin uudelleen tässä muodossa paremman äänenlaadun vuoksi, mutta tuohon aikaan levy oli ensimmäisiä tuollaisella formaatilla julkaistuja levyjä. Se nousi jälleen Brittien indielistan ykköseksi ja oli yhtyeen ensimmäinen, joka pääsi Australian ARIA Top100 albums -listalle sijalle 98.[16] Seuraavana vuonna Nick Cave and the Bad Seeds oli mukana Win Wendersin Berliinin taivaan alla -elokuvassa, jossa se esitti edellisen levyn ”The Carny” -kappaleen sekä ensilevyn nimikappaleen.[17]

Seuraavana vuonna yhtyeeseen liittyi kaksi uutta jäsentä: The Crampsissä ja the Gun Clubissa soittanut Kid Congo Powers kitaraan ja Roland Wolf koskettimiin. Harvey siirtyi bassoon. Seuraavaa Tender Prey -levyä nauhoitettiin useissa sessioissa pitkin syksyä 1987 niin Hansa- ja Vielklang-studioilla Berliinissä kuin Lontoon Trident- ja Strongroom-studioissa.[18] Cave on kertonut ajan olleen vaikeata niin hänellä kuin bändilläkin: mies kirjoitti lauluja ilman syvempää kokonaiskuvaa ja yhtyeen jäsenet vierailivat satunnaisesti studioissa. Kuitenkin levyn ”The Mercy Seat” -nimisestä aloituskappaleesta tuli olennainen osa yhtyeen keikkasettiä näihin päiviin asti.[19] Kappaleesta myöskin tehtiin vaikuttava video ja Johnny Cash versioi sen American III: Solitary Man -levylleen.[20] Tämä Bad Seeds-albumi julkaistiin 19 syyskuuta 1988. Se sai hyvää palautetta kriitikoilta,[21] mutta ei ollut erityinen myyntimenestys, koska nousi vain Brittien albumien sijalle 67.[22] Albumin kiertue ulottui myös Suomeen ja Cave bändeineen esiintyi Tavastialla 28 syyskuuta 1988.[23] Samana vuonna Cave osallistui yhdessä entisen bändikaverinsa Hugo Racen sekä John Hillcoatin, Gene Conkien ja Evan Englishin kanssa elokuvan Ghosts... of the Civil Dead käsikirjoittamiseen. Cave, Harvey ja Bargeld myöskin sävelsivät elokuvan musiikin.[24] Seuraavana vuonna julkaistiin Caven esikoisromaani Kun aasintamma näki Herran enkelin.[25]

Etelä- ja Pohjois-Amerikan vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tender Prey -kiertueen jälkeen Cave vietti lyhyen aikaa New Yorkissa, jonka jälkeen asettui Sao Paoloon Brasiliaan. Hän onnistui vieroittautumaan heroiinista ja alkoi kirjoittaa pianoballaadeja. Seuraavan levyn valoisampaan tyyliin myös vaikutti varmastikin rakastuminen toimittaja Viviane Carneiroon. Sao Paolon Cardan-studiossa nauhoitettu The Good Son julkaistiin 17 huhtikuuta 1990. Wolf lähti yhtyeestä levynteon aikoihin ja soittaa vain lopetuskappale Lucyllä.[26] Levyn edellisiä albumeja pehmeämpi sävy kirvoitti positiivisia arvioita [27] ja lisäsi myyntiä.[28] Levyltä julkaistiin kaksi singleä: ”The Ship Song” ja ”The Weeping Song”.[29] Mainittakoon, että jälkimmäisen b-puolen kappale ”Cocks ’n’ Asses” on USA:n julkaisussa nimetty ”The B-side Songiksi”.[30]

Levyn ilmestymisen jälkeen myös Powers erosi ja hänen sekä Wolfin tilalle tulivat pitkään bändissä viihtyvät Martyn P. Casey bassoon ja Conway Savage koskettimiin.[31] Harvey sai palata kitaran varteen. Tällä kokoonpanolla aloitettiin Sound City -studioilla Kaliforniassa uuden levyn äänitykset, joiden tuottajaksi palkattiin Neil Youngiakin tuottanut David Briggs. Cave on arvostellut miehen tuotantotapaa jälkeenpäin rajusti.[19] Teknikko Tony Cohen on kertonut, että Briggs ruoski bändiä lukuisiin ottoihin halutessaan parhaan mahdollisen, mutta miksausvaiheessa kaikki ”namikat” olivat samassa asennossa. Tästä johtuen Cave ja Harvey halusivat miksata levyn uusiksi.[32] Kun tämä Henry’s Dreamiksi nimetty levy ilmestyi 27 huhtikuuta, se nousi useiden maiden listoille, kuten myös siitä julkaistut singlet ”Straight To You” ja ”I Had a Dream, Joe”.[33][34] Myöhemmin Cave on kertonut, että hänen Brasiliassa näkemänsä kerjäläissoittajat olivat vaikuttaneet levyn edeltäjäänsä rokkaavampaan soundiin. Heidän soittimissaan oli ollut vain muutama kieli ja he olivat hakanneet niitä hyvin epämusikaalisesti. Kuitenkin Cavesta soitto vaikutti tulevan suoraan heidän sydämestään.[35] Yhtye lähti levyn jälkeen 55 keikkaa sisältävälle kiertueelle Eurooppaan, Pohjois-Ameriikkaan, Australiaan ja Japaniin.[36] Kiertueelta nauhoitettiin yhtyeen ensimmäinen livetaltiointi Live Seeds, joka julkaistiin 6 syyskuuta 1993. Cave koki, että tällä levyllä myös Henry´s Dreamin materiaali pääsi täysiin oikeuksiinsa. [37]

Paluu Lontooseen ja menestyksen kasvu murha-levyllä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi live-levyn julkaisun jälkeen yhtye lähti Townhouse III -studioon Lontooseen nauhoittamaan uutta levyä tuottajanaan Tony Cohen. Levyntekoa jatkettiin Melbournessa joulukuussa 1993. Tuottaja ja yhtye tavoittelivat levyllä edellistä albumia täyteläisempää soundia, missä onnistuttiin.[32] Tuleva jäsen Warren Ellis vierailee levyllä soittaen viulua kahdessa kappaleessa. Let Love In ilmestyi 18 huhtikuuta 1994 [38] ja nousi jälleen useiden maiden listoille.[33][34] Kappale ”Red Right Hand” päätyi kahden vuoden päästä Yhdysvaltalaiseen Scream-televisiosarjaan, [39] ja siitä ovat tehneet cover-versioita mm. Artic Monkeys, PJ Harvey, Iggy Pop, Jarvis Cocker ja Snoop Dog.[40] Metallica on puolestaan tehnyt cover-version kappaleesta ”Loverman”.[41] Vuoteen 1996 mennessä levy oli myynyt 50 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja vuoteen 2015 mennessä 60 000 Briteissä.[42] Levyn jälkeisellä kiertueellä Jim Schlavunos liittyi mukaan toiseksi lyömäsoittajaksi.[43]

Seuraavaksi Cave yhtyeineen päätti tehdä teemalevyn intohimomurhista. Caven mukaan idea lähti siitä, kun hän ei kokenut ”O’Malleys Bar” -nimisen laulun sopivan Henry’s Dream -albumille. Niinpä täytyi tehdä levyllinen muita lauluja, jotka liittyisivät tuon kappaleen kamalaan murhatarinaan. Levyn nauhoituksia aloiteltiin jo edellisen albumin sessioiden loppuvaiheessa, ja ne saatiin tehtyä loppuun vuoden 1995 aikana.[44] 5. helmikuuta 1996 ilmestyneestä Murder Ballads -levystä tuli bändin siihenastisista myydyin ja myös arvostelumenestys.[45] Se meni listaykköseksi Australiassa, Norjassa ja Ruotsissa. Briteissäkin se nousi sijalle 8. Levyn myyntiä auttoi varmastikin duetto Kylie Minoguen kanssa kappaleessa ”Where the Wild Roses Grow”, josta tehtiin paljon MTV:llä pyörinyt video. Cave duetoi myös PJ Harveyn kanssa kappaleessa ”Henry Lee”. Duetointi johti lyhyeen suhteeseen noiden kahden välillä.[44] Ellis vieraili jälleen viulussa ja taustalaulussa, kuten myös yhtyeen entiset jäsenet Hugo Race kitarassa ja Anita Lane itkuäänissä ja laulussa. Ellis liittyi pian yhtyeeseen vakijäseneksi, jolloin siitä tuli kahdeksanjäseninen.[46] Kaikki levyn naisvokalistit ovat mukana levyn lopettavassa Bob Dylan-coverissa ”Death Is Not the End”, jossa kuullaan myös Shane MacGowania.[44]

Saman vuoden kesäkuussa Cave yhtyeineen aloitti uuden levyn nauhoitukset Sarm West -studiossa Lontoossa. Myöhemmin nauhoituksia jatkettiin Abbey Road -studioilla. 3 maaliskuuta 1997 julkaistiin The Boatman’s Call -niminen levy.[47] Se oli jälleen suuri arvostelumenestys mutta ei myynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Levyllä Cave yhtyeineen muutti tyyliään radikaalisti post-punkista kohti pianoballaadeja ja minimalistisempaa ilmaisua. Myöskin Caven tekstit muuttuivat henkilökeskeisestä tarinankerronnasta kohti tunnepitoisempaa ja henkilökohtaista. Cave on kertonut, että hän huomasi levynteon puolivälissä rakkauselämänsä ja siinä tapahtuneiden ikävien asioiden tulleen teksteihinsä. Ilmeisesti levyssä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään vastikään päättyneestä suhteesta PJ Harveyhin, vaan Cave ruotii siinä myös aiemmin päättynyttä avioliittoaan Carneiron kanssa.[48] Levyn ”Into My Arms” -nimisestä aloituskappaleesta tuli yksi Caven ja Bad Seedsien keskeisiä lauluja, jota yhtye on esittänyt konserteissaan vielä 2010-luvulla. Se myös julkaistiin singlenä ja nousi usean maan listoille. Cave esitti laulun samana vuonna ystävänsä INXS-yhtyeen laulusolisti Michael Hutchencen hautajaisissa. Cave pyysi hautajaisissa olevia kameroita lopettamaan filmauksen laulun ajaksi, koska halusi kunnioittaa Hutchencen muistoa.[49] Levyä seuranneelta kiertueelta julkaistiin seuraavana vuonna promo-CD:nä livealbumi Live at the Royal Albert Hall, joka julkaistiin virallisesti vuonna 2008.[50] Nick Cave and the Bad Seeds esiintyi myös Suomen Ruisrockissa 28. kesäkuuta 1997.[51] Kiertueen jälkeen Cave jäi tauolle muutamaksi vuodeksi, jonka aikana hän avioitui muotisuunnittelija Susie Bickin kanssa.[52] Hän myöskin sortui jälleen heroiiniin ja raskaaseen alkoholinkäyttöön.[53] Tauon aikana julkaistiin Original Seeds -niminen kokoelma, joka sisältää Caveen ja Bad Seedsiin vaikuttaneiden artistien, kuten Gene Vincentin, Leonard Cohenin ja Alex Harveyn kappaleita. Vuonna 2004 julkaistiin levylle jatko-osa.[54] Yllättäen kummallakaan levyllä ei ole the Pop Groupia, jonka Cave on myöntänyt vaikuttaneen suuresti hänen aiemman bändinsä the Birthday Partyn musiikkiin.[55] Tauon aikana julkaistiin myös The Best Of Nick Cave and the Bad Seeds -kokoelma, jonka erikoispainos sisälsi lähes kokonaan myöhemmin julkaistun Royal Albert Hallin livelevyn.[56]

2000-luku: Bargeldin Lähtö yhtyeestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 julkaistiin Anita Lanen Sex O’Clock -levy, jolla Nick Cave and the Bad Seeds on mukana kahdessa kappaleessa.[57] Cave ja yhtye palasivat tauolta vuoden 2000 syyskuussa Caven jälleen vieroitettua itsensä heroiinista. He aloittivat uuden levyn teon Abbey Road ja Westside studiolla. 2. huhtikuuta 2001 julkaistiin No More Shall We Part, joka on paluuta bändipainotteiseen ilmaisuun.[58] Levyllä Cave myös laulaa laajemmalla skaalalla päästen hyvin korkealle. Albumilla vierailee kanadalainen lauluduo Kate & Anna McGarrigle sekä useita jousisoittimien soittajia.[59] Levy oli jälleen arvostelu- muttei myyntimenestys, mutta kuitenkin vuosien aikana se möi Briteissä hopeaa.[60] Seuraavan levyn teossa Cave ja bändi palasivat monin tavoin aiemman tyyppiseen äänittämiseen. He palkkasivat tuottajaksi the Birthday Partyn kanssa äänittäneen Nick Laynayn ja tekivät levyn viikossa Australian kiertueen ohessa. Laynayn mukaan äänityksen tuli olla päällä välittömästi Nickin tullessa studioon ja istuessa pianonsa ääreen.[19] Tuloksena julkaistiin 3. helmikuuta 2003 Nocturama-niminen levy, josta kriitikot antoivat ristiäviä arvioita. Eric Carr totesi levyn olevan ehkä yhtyeen paras Let Love Inin jälkeen, mutta sillä olisi ollut potentiaalia niin paljon enempään.[61] Jälleen levy on myynyt pitkällä aikavälillä hyvin. Pian levyn ilmestymisen jälkeen Blixa Bargeld lähti yhtyeestä 20 vuoden siinä olon jälkeen, koska halusi keskittyä omaan Einstürzende Neubauten -bändiinsä.[62]

Caven luovuus tuntui olevan noina vuosina valtaisaa, koska seuraavalle levylle syntyi materiaalia niin paljon, että päätettiin julkaista kaksi erillistä levyä yhdessä paketissa. Levyt nauhoitettiin studio Ferberissä Pariisissa maalis-huhtikuussa 2004 ja julkaistiin 20. syyskuuta samana vuonna.[63] Uutena elementtinä tällä Abattoir Blues / The Lyre Of Orpheus -tuplalla oli lontoolaisen Community Gospel -kuoron laulajat, jotka ovat mukana lähes kaikilla kappaleilla.[64] Bargeldin tilalle kitaraan ja urkuihin tuli Gallon Drunk -yhtyeessä soittanut James Johnston, joka oli jo vieraillut the Bad Seedsissä Lollapalooza-kiertueella. Albumilla hän soittaa kuitenkin vain urkuja Harveyn hoitaessa kaikki kitaraosat.[63] Levyn tuotti jälleen Laynay, jonka mukaan se tehtiin 12 päivässä.[65] Arviot olivat jälleen ristiriitaisia, mutta levy möi parhaiten sitten Murder Balladsin.[66] Tuona vuonna Cavesta oli myös tullut varsin suosittu Suomessa: hän möi kolme iltaa täyteen kulttuuritalolla. Cave esiintyi siellä 28–30. syyskuuta. Cavella oli mukanaan normaalia pienempi miehistö, josta sitten pian muodostettiin Caven uusi yhtye nimeltään Grinderman.[67] Vuosien 2003–2004 kiertueilta julkaistiin vuonna 2007 2CD:n ja 2 DVD:n kokonaisuus nimeltään The Abattoir Blues Tour.[68] Vuonna 2005 julkaistiin kokoelma B-Sides & Rarities, joka nimensä mukaisesti sisälsi singlejen B-puolia ja muita harvinaisuuksia. Levyn jatko-osa ilmestyi vuonna 2021 nimellä B-Sides & Rarities Part II. Samana vuonna näistä molemmista julkaistiin 7 levyä käsittävä vinyyliboxi.[69] Vuonna 2005 Cave teki käsikirjoituksen elokuvaan the Proposition, joka on John Hillcoatin ohjaus 1800-luvun Australiasta.[70] Cave teki yhdessä Warren Ellisin kanssa musiikin elokuvaan, josta seurasi pitkä lista parin yhteistyönä tekemää musiikkia elokuviin ja tv-sarjoihin: The Assassination Of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007), The Road (2009), Lawless (2012), West Of Memphis (2014), Loin Des Hommes (2015), Hell Or High Water (2016), Mars (2017), War Machine (2017), Wind River (2017), Kings (2018), La Panthére Des Neiges (2021), Dahmer - Monster: the Jeffrey Dahmer Story (2022) ja Blonde (2022).[71]

Grinderman ja Harveyn lähtö yhtyeestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19. marraskuuta 2006 Cave esiintyi jälleen pienemmän kokoonpanonsa kanssa Suomessa Finlandia-talolla. Tällä kertaa keikkoja oli vain yksi, ja se myytiin loppuun välittömästi.[72] Samana vuonna Cave nimesi tämän kokoonpanon Grindermaniksi, jossa olivat hänen lisäkseen vain Ellis, Schlavunos ja Casey, ja he ryhtyivät levyttämään uutta musiikkia RAK- ja Metropolis-studioissa maaliskuussa 2006. Tavoitteena oli tehdä the Birthday Partyn tapaista, rankempaa ja primitiivisempää musiikkia ja siinä onnistuttiin![73] Tuottajana oli jälleen Launay, joka kertoi tällä kertaa äänitysten kestäneen vain 4 päivää.[65] Pelkkää bändin nimeä kantava debyyttilevy ilmestyi 5 maaliskuuta 2007,[73] ja se nousi Kreikan ja Yhdysvaltojen Billboardin Heatseekers-listojen ykköseksi sekä sai paljon hyviä arvosteluja.[74] Saman vuoden lokakuussa Cavea pyydettiin ARIA Hall Of Fameen ja hän suostui vain sillä ehdolla, että myös the Bad Seedsin ja the Birthday Partyn jäsenet pääsevät myös sinne.[75] Vielä saman vuoden kesä-heinäkuussa the Bad Seeds aktivoitui nauhoittamaan uutta levyä the State of the Ark -studioihin Lontooseen tuottajanaan jälleen Launay. Levy tehtiin samalla kokoonpanolla kuin edeltäjänsä, mutta Savage ei jostain syystä siinä soita, vaikka mainitaankin levyn kannessa bändin jäsenenä. Tämä Grindermanista selvästi vaikutteita saanut levy julkaistiin 3. maaliskuuta 2008 ja sai nimekseen Dig, Lazarus, Dig!!!.[76] Levy oli jälleen arvostelumenestys ja sijoittui hyvin useiden maiden listoille.[77] James Johnston erosi yhtyeestä ennen kiertuetta ja pian kiertueen aikana myös 36 vuotta Caven kanssa yhteistyötä tehnyt Mick Harvey. Hänen tilalleen tuli Ed Kuepper, joka oli aiemmin soittanut The Saints- ja Laughing Clows -yhtyeissä. The Bad Seedsissä ei ollut nyt Cavea lukuunottamatta ketään alkuperäisjäsentä.[78] Samaisella kiertueella Cave Bad Seedseineen tuli jälleen myös Suomeen: he esiintyivät tällä kertaa Provinssirockissa 14. kesäkuuta 2009.[79] Vielä samana vuonna julkaistiin Caven toinen romaani nimeltään Bunny Munron kuolema.[80]

Pian Lazarus-levyn julkaisuun jälkeen Grinderman aktivoitui jälleen ja se rupesi tekemään uutta levyä Launay tuottajana ja äänittäjänään. Cave kertoi, että he ovat enemmän tosisssaan tällä kertaa mutteivät tavoittele kaupallista menestystä. Levyä tehtiinkin kolmen vuoden ajan State Of Ark- ja Assault & Battery 2 -studioissa ja se julkaistiin Grinderman 2 -nimellä 13. syyskuuta 2010.[73] Ellis kuvasi levyä The Quietus- lehdelle antamassaan haastattelussa stoner-rockiksi, joka kohtaa Amon Düülin kautta Sly Stonen.[81] Albumin deluxe-versiossa on mukana 52-sivuinen kirjanen sekä juliste, jossa jäsenet ovat pukeutuneet gladiaattoreiksi.[82] Levyn arviot olivat pääosin positiivisia, ja se möi edeltäjänsä tavoin mutta sijoittui Belgiassa listan ykköseksi.[83] Levy jäi Caven viimeiseksi, jonka julkaisi Mute, joka siis oli hänen levy-yhtiö lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Jatkossa miehen levyt tulisi julkaisemaan Bad Seed Ltd.[84] Samana vuonna The Bad Seedsien ”O Children” -kappale pääsi mukaan Harry Potter ja kuoleman varjelukset -elokuvaan.[85] Grinderman kiersi esiintymässä pitkin maailmaa seuraavankin vuoden ajan, kunnes Cave ilmoitti Australiassassa Meredith Music Festivaaleilla joulukuussa 2011, että yhtyeen tarina on ohitse.[86]

2010-luku: Ellis ykkösmieheksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi Grindermanin kiertueen jälkeen the Bad Seeds aktivoitui tekemään uutta levyä La Fabrique -studioon Ranskaan tuottajanaan jälleen Launay. Caven laulujen ideat olivat studioon mentäessä hyvin alkeismuodossaan, joten niitä työstettiin puolen vuoden äänitysten aikana yhdessä.[87] Bargeldin ja Harveyn lähdön jälkeen Caven "ykkösmieheksi" oli tullut Warren Ellis.[46] Aiemman Bad Seeds -kiertueen kitaristi Kuepper ei ollut mukana levynteossa, ja hän vaihtuikin tulevalla kiertueella pian studiossa 12-kielistä kitaraa soittaneeseen George Vjesticaan. Levyllä oli paljon vierailijoita, jotka lauloivat taustoja tai soittivat puhaltimia. Yllättäen vanha Bad Seeds -jäsen Barry Adamson tuli myös soittamaan bassoa pariin kappaleeseen. Hän liittyi sitten bändin kiertuekokoonpanoon koskettimiin, perkussioihin ja taustalauluun. Push the Sky Away -niminen levy ilmestyi 15. helmikuuta 2013.[88] Aiemmin tarkoin yksityiselämäänsä varjellut Cave näytti ottavan levyn kannen myötä julkisuuteen hieman toisenlaisen suunnan: kannessa hän on omassa makuhuoneessaan avaten verhoja ja hänen vaimonsa seisoo vieressä nakuna. Kuva syntyi alunperin vahingossa: Cave oli avustamassa vaimonsa mallikuvauksissa. Kuvaaja Dominique Issermann pyysi Cavea avaamaan verhoja, jotta saadaan lisää valoa. Samaan aikaan vaimo Susie vaihtoi vaatteita ja Dominique saikin idean kuvata tilanteen. Cave piti kuvasta niin paljon, että halusi sen uuden levyn kanteen.[89] Levy sai paljon positiivisia arvioita ja nousi usean maan listalla ykköseksi. Se nousi jopa Yhdysvaltojen Billboardin sijalle 29.[90] Saman vuoden kesällä Nick Cave and the Bad Seeds tuli levyn kiertueen myötä jälleen Suomeen esiintyen Flow-festivaalilla 10. elokuuta.[30] Samassa kuussa yhtye nauhoitti Los Angelesissa KCRW radiokanavalla live-keikan, joka julkaistiin 29. marraskuuta 2013 nimellä Live From KCRW. Keikalla olivat mukana Caven lisäksi vain Ellis, Casey, Schlavunos ja Adamson.[91]

20. tammikuuta 2014 julkaistiin dokumenttielokuva 20 000 päivää maan päällä, joka vaikuttaa raottavan kovastikin Caven yksityiselämää. Siinä kuvataan Caven elämää 24 tunnin ajalta niin Push the Sky -levyn nauhoituksista kuin terapiaistunnoistakin. Elokuva sai paljon positiivisia arvioita ja monia tunnustuksia.[92] Samana vuonna Cave kiersi Pohjois-Amerikkaa Bad Seedsin kanssa kokoonpanolla Ellis, Schlavunos, Adamson, Casey, Savage ja Vjestica.[93] Vuoden lopulla kiertuetta jatkettiin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin pelkästään Caven nimellä. Schlavunosin tilalle tuli Wydler ja Savage ja Vjestica jäivät pois.[94] Toukokuussa 2015 Adamsonin tilalle kiertueiden soittajaksi tuli Larry Mullins eli Toby Dammit.[95] Jo vuoden 2014 lopulla aloitettiin uuden levyn sessiot kokoonpanolla Ellis, Casey, Wydler, Schlavunos ja Vjestica. Levyä nauhoitettiin 18 kuukauden ajan Brightonissa Retreat Recording-, Ranskassa La Frette- ja Lontoossa Air-studioissa.[96] Levynteon ollessa loppuvaiheessa heinäkuussa 2015 Caven poika Arthur putosi kalliolta Ovingdeanin kylän lähellä Brightonissa ja kuoli.[97] Tapahtuman johdosta Cave yhtyeineen päätti jatkaa levyntekoa, ja se viimeisteltiin seuraavan vuoden alussa. Menetys ja kuolema on luonnollisesti teemana levyn teksteissä musiikinkin ollessa surullista. Skeleton Tree -niminen levy julkaistiin viimein 9. syyskuuta 2016.[98] Levy sai jälleen paljon positiivisia arvioita [99] ja nousi yhdeksi Caven myydyimmistä.[90] Välittömästi Caven pojan kuoleman jälkeen australialainen ohjaaja Andrew Dominik aloitti dokumentin teon Skeleton Treen levytyksen loppuosasta ja Caven ja hänen vaimonsa suruprosessista. Cave rahoitti dokumentin halutessaan välttää pojan kuolemaan liittyvien haastattelujen annon kuten myös tulevan levyn promotoinnin. One More Time with Feeling -dokumentti tuli elokuvateattereihin päivää levyn julkaisun jälkeen.[100] 5. toukokuuta 2017 julkaistiin toinen Nick Cave & the Bad Seeds -kokoelmalevy, jonka nimeksi tuli Lovely Creatures: the Best Of Nick Cave and the Bad Seeds.[101] Yhtye esiintyi Pori Jazzissa 19. heinäkuuta 2018.[102] Distant Sky: Live In Copenhagen ep-levy julkaistiin edellisen vuoden konsertista 28. syyskuuta 2018 [103] ja pian myös David Barnardin ohjaama konserttielokuva samalta keikalta.[104]

Vuonna 2019 Cave päätti lähteä yksin kiertueelle, jossa yleisöllä oli mahdollisuus esittää miehelle kysymyksiä ja myös toivoa kappaleita. Mies esitti kappaleet pianon säestyksellä.[105] Cave teki kaksi tällaista keikkaa Suomessa Musiikkitalolla 26.–27.elokuuta 2019.[106] Vuoden 2018 keväällä aloitettiin myös uuden Bad Seeds -albumin nauhoitukset. Cave on kertonut, että hänellä oli vaikeuksia kirjoittaa uutta tekstiä poikansa kuoleman jälkeen. Vuoden 2017 alussa sitä kuitenkin alkoi syntyä. Hän on kertonut viimeisimmän Bad Seeds -levyn tekstien ja levyn nimen syntyneen metafyysisistä keskusteluista kuolleen poikansa kanssa.[107] Tämä Ghosteen-niminen, yhtyeen esoteerisimmaksi levyksi arvioitu albumi ilmestyi 4 lokakuuta 2019. Warren Ellisin rooli musiikissa on hyvin keskeinen muiden jäsenien jäädessä taustalle.[108] Levy striimattiin kuvataustan kanssa youtubessa julkaisupäivänä, fyysiset kopiot ilmestyivät kuukautta myöhemmin.[109] Se sai jälleen ylistäviä arvioita ja möi lähes yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.[110] Vaikka levyn tekstit liittyvätkin paljon Caven pojan kuolemaan, levy on kuitenkin omistettu edellisenä vuonna aivokasvaimeen kuolleelle Conway Savagelle.[111]

2020-luku: sooloiluja ja uusi The Bad Seeds -albumi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nick Cave and the Bad Seeds lähti vuonna 2022 jälleen kiertueelle esiintyen myös Suomessa Flow-festivaaleilla 14 elokuuta, mutta sen jälkeen yhtye on ollut hiljaksiin.[112] Nick Cave puolestaan sai yksin tekemästään soolokiertueesta idean maailmanlaajuisesta striimikonsertista Lontoon Alexandra Palacessa, jossa hän esittää yksin pianon kanssa kappaleitaan. Striimaus tapahtui 23. heinäkuuta 2020.[113] Se esitettiin elokuvana 5. marraskuuta samana vuonna [114] sekä julkaistiin levynä nimellä Idiot Prayer (Nick Cave Alone at the Alexandra Palace) 17. marraskuuta.[115] Helmikuussa 2021 Cave julkaisi yhdessä Warren Ellisin kanssa Carnage-nimisen levyn.[116] Levy jatkoi paljolti Ghosteenin linjoilla. Keväällä 2021 Cave ja Ellis tekivät Andrew Dominikin ohjaamana uuden dokumenttielokuvan, jossa he esittivät Ghosteenin ja Carnagen kappaleita toisten muusikoiden kanssa. Tämä This Much I Know To Be True -niminen dokumentti esitettiin ensi kerran Berliinissä 12. helmikuuta 2022.[117] Vuoden 2022 lopussa Cave kiersi Australiaa yhdessä Warren Ellisin ja muiden muusikoiden kanssa.[118] Vuoden 2022 Sydneyn oopperatalon konserteista julkaistiin 25. elokuuta 2023 levy Australian Carnage (Live At the Sydney Opera House).[119] Keväällä 2024 Cave lähti Australiaan kiertueelle yhdessä Radioheadissa soittaneen Colin Greenwoodin kanssa.[120] He saapuvat myös Suomeen tekemäään kolme konserttia Helsingin musiikkitaloon 25–27. kesäkuuta 2024. Kaikki keikat myytiin välittömästi loppuun. [121]

Cave ilmoitti omilla kotisivuillaan 6 maaliskuuta 2024, että elokuun 30. päivä ilmestyy uusi Bad Seeds -levy nimeltään Wild God.[122] Reilun viikon päästä samoilla sivuilla ilmoitettiin, että yhtye lähtee Euroopan kiertueelle vielä samana vuonna, joka ajoittuu syys-marraskuulle. [123]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nick Cave – laulu, piano, urut, huuliharppu, lyömäsoittimet (1983–)
  • Mick Harvey – kitara, bassokitara, laulu, rummut, urut, lyömäsoittimet, piano, jousi- ja pianosovitukset (1983–2009)
  • Blixa Bargeld – kitara, laulu (1983–2003)
  • Barry Adamson - basso (1983–1986, 2013–2015)
  • Hugo Race - kitara (1983–1984)
  • Thomas Wydler – rummut, lyömäsoittimet (1985–)
  • Kid Congo Powers – kitara (1986–1990)
  • Roland Wolf – koskettimet (1986–1989)
  • Martyn P. Casey – bassokitara (1990–)
  • Conway Savage – piano, laulu, urut (1990–2017)
  • Warren Ellis – viulu, bouzouki, mandoliini, harmonikka, poikkihuilu, kitara (1997–)
  • Jim Sclavunos – rummut, lyömäsoittimet, laulu, urut (1994–)
  • James Johnston – urut, kitara (2003–2008)
  • Ed Kuepper – kitara (2009–2013)
  • George Vjestica – kitara (2013–)
  • Larry Mullins – kitara, koskettimet, rummut (2015–)
  • Carly Paradis – koskettimet (2022–)
  • Janet Ramus – taustalaulu (2022–)
  • T Jae Cole – taustalaulu (2022–)
  • Subrina McCalla – taustalaulu (2022–)

Cave on 1990-luvulta lähtien esiintynyt myös pienemmällä kokoonpanolla, johon kuuluu viulisti Ellis sekä vaihteleva rytmiryhmä.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. From Her to Eternity (1984)
  2. The Firstborn Is Dead (1985)
  3. Kicking Against the Pricks (1986)
  4. Your Funeral... My Trial (1986)
  5. Tender Prey (1988)
  6. The Good Son (1990)
  7. Henry's Dream (1992)
  8. Let Love In (1994)
  9. Murder Ballads (1996)
  10. The Boatman's Call (1997)
  11. No More Shall We Part (2001)
  12. Nocturama (2003)
  13. Abattoir Blues/The Lyre of Orpheus (2CD) (2004)
  14. Dig, Lazarus, Dig!!! (2008)
  15. Push the Sky Away (2013)
  16. Skeleton Tree (2016)
  17. Ghosteen (2019)
  18. Wild God (2024)

Konserttitaltioinnit ja kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://damienlove.com/writing/the-living-end-the-birthday-partys-last-records-the-bad-seed-mutiny/
  2. ↑ https://www.fromthearchives.com/nc/chronology.html
  3. ↑ https://www.stereogum.com/2145918/nick-cave-shares-his-memories-of-the-late-anita-lane/news/
  4. ↑ https://www.discogs.com/release/399486-Nick-Cave-Featuring-The-Bad-Seeds-From-Her-To-Eternity
  5. ↑ https://www.officialcharts.com/albums/nick-cave-the-bad-seeds-from-her-to-eternity/
  6. ↑ https://faroutmagazine.co.uk/the-real-reason-nick-cave-moved-to-berlin/
  7. ↑ a b https://post-punk.com/nick-cave-and-the-bad-seeds-the-firstborn-is-dead/
  8. ↑ https://boomkat.com/products/the-firstborn-is-dead-digital-remaster
  9. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/12949-from-her-to-eternity-the-first-born-is-dead-kicking-against-the-pricks-your-funeral-my-trial/
  10. ↑ a b https://www.officialcharts.com/artist/17740/nick-cave-and-the-bad-seeds/
  11. ↑ https://www.discogs.com/release/379687-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Kicking-Against-The-Pricks
  12. ↑ https://vinylreviews.com/album/your-funeral-my-trial/
  13. ↑ https://www.allmusic.com/album/your-funeral-my-trial-mw0000649964
  14. ↑ https://store.nickcave.com/products/your-funeral-my-trial-double-12-vinyl-reissue-reupload?variant=32154186383426
  15. ↑ https://www.discogs.com/release/399488-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Your-Funeral--My-Trial
  16. ↑ https://www.noise11.com/news/nick-cave-push-the-sky-away-debuts-at-number-one-on-aria-20130224
  17. ↑ https://faroutmagazine.co.uk/nick-cave-and-wim-wenders-wings-of-desire-creative-partnership/
  18. ↑ https://www.discogs.com/release/325250-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Tender-Prey
  19. ↑ a b c https://faroutmagazine.co.uk/nick-cave-and-the-bad-seeds-best-albums-ranked/
  20. ↑ https://www.discogs.com/release/442836-Johnny-Cash-American-III-Solitary-Man
  21. ↑ https://www.bbc.co.uk/music/reviews/vzwx/
  22. ↑ https://www.officialcharts.com/albums/nick-cave-the-bad-seeds-tender-prey/
  23. ↑ https://www.setlist.fm/setlist/nick-cave-and-the-bad-seeds/1988/tavastia-helsinki-finland-7bdb1234.html
  24. ↑ https://www.nickcave.com/films/ghosts-of-the-civil-dead/
  25. ↑ https://www.nickcave.com/books/and-the-ass-saw-the-angel/
  26. ↑ https://thepressmusicreviews.wordpress.com/2023/09/22/nick-cave-the-bad-seeds-the-good-son-1990/
  27. ↑ https://www.allmusic.com/album/the-good-son-mw0000200415
  28. ↑ https://www.officialcharts.com/albums/nick-cave-the-bad-seeds-the-good-son/
  29. ↑ https://post-punk.com/nick-cave-and-the-bad-seeds-the-good-son/
  30. ↑ a b lähteen linkki
  31. ↑ https://www.theguardian.com/music/2018/sep/03/conway-savage-nick-cave-and-the-bad-seeds-pianist-dies-age-58
  32. ↑ a b https://www.punkjourney.com/resources/Tony%20Cohen-Life%20in%20a%20Padded%20Cell-Dale%20Blair.pdf
  33. ↑ a b https://www.officialcharts.com/artist/29892/nick-cave/
  34. ↑ a b https://swedishcharts.com/showinterpret.asp?interpret=Nick+Cave
  35. ↑ https://flyingout.co.nz/products/nick-cave-the-bad-seeds-henrys-dream-lp
  36. ↑ https://www.setlist.fm/search?artist=23d6a877&query=tour:%28Henry%27s+Dream%29
  37. ↑ https://alchetron.com/Live-Seeds
  38. ↑ https://www.discogs.com/release/428467-Nick-Cave-And-The-Bad-Seeds-Let-Love-In
  39. ↑ https://joepack.wordpress.com/2017/10/31/scream-franchise-and-nick-caves-red-right-hand/
  40. ↑ https://secondhandsongs.com/performance/66175/all
  41. ↑ https://www.metallica.com/songs/loverman.html
  42. ↑ https://www.deaddogrecords.com/rpm-lp-cave-nick-and-the-bad-seeds-let-love-in-dis.html
  43. ↑ https://www.jimsclavunos.com/home
  44. ↑ a b c https://longlivevinyl.net/2018/07/20/classic-album-nick-cave-murder-ballads/
  45. ↑ https://www.billboard.com/music/music-news/nick-cave-the-bad-seeds-return-with-new-look-at-old-themes-78737/
  46. ↑ a b https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/features/warren-ellis-interview-nick-cave-b2072092.html
  47. ↑ https://www.discogs.com/release/370607-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-The-Boatmans-Call
  48. ↑ https://web.archive.org/web/20001002010937/http://www.nme.com/reviews/reviews/19980101000143reviews.html
  49. ↑ https://www.theguardian.com/music/australia-culture-blog/2014/apr/29/australian-anthems-nick-cave-into-my-arms
  50. ↑ https://www.discogs.com/release/4313749-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Live-At-The-Royal-Albert-Hall
  51. ↑ https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003637041.html
  52. ↑ https://www.theguardian.com/fashion/2021/mar/14/susie-cave-fashion-designer-vampires-wife-my-imagination-can-get-a-litte-bit-scary
  53. ↑ https://medium.com/@jones05_a/five-artists-who-gave-up-drugs-and-created-their-best-work-68a033ef1e15
  54. ↑ https://www.discogs.com/master/878390-Various-Original-Seeds-Songs-That-Inspired-Nick-Cave-And-The-Bad-Seeds
  55. ↑ https://www.nme.com/news/music/nick-cave-pays-tribute-to-the-pop-groups-mark-stewart-3434901
  56. ↑ https://www.discogs.com/release/379534-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-The-Best-Of
  57. ↑ https://www.discogs.com/release/153473-Anita-Lane-Sex-OClock
  58. ↑ https://www.theguardian.com/theobserver/2001/mar/18/features.review87
  59. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/15476-let-love-in-murder-ballads-the-boatmans-call-no-more-shall-we-part/
  60. ↑ https://www.bpi.co.uk/award/10335-2123-2
  61. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/1366-nocturama/
  62. ↑ https://www.rollingstone.com/music/music-news/nick-cave-faith-hope-carnage-1234603366/
  63. ↑ a b https://www.discogs.com/release/379708-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Abattoir-Blues-The-Lyre-Of-Orpheus
  64. ↑ https://gmia.org.uk/news/london-community-gospel-choir/
  65. ↑ a b https://www.launay.com/about/interviews/12-interview-with-hit-quarters
  66. ↑ https://www.officialcharts.com/albums/nick-cave-the-bad-seeds-abattoir-bluesthe-lyre-of-orpheus/
  67. ↑ https://www.ts.fi/kulttuuri/1073997754
  68. ↑ https://www.discogs.com/master/23190-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-The-Abattoir-Blues-Tour
  69. ↑ https://www.discogs.com/release/20677465-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-B-Sides-Rarities-Parts-I-II
  70. ↑ https://www.imdb.com/title/tt0421238/
  71. ↑ https://www.discogs.com/artist/3208457-Nick-Cave-Warren-Ellis
  72. ↑ https://yle.fi/a/3-5750944
  73. ↑ a b c https://urbanaspirines.blogspot.com/2023/12/grinderman-grinderman-2007-grinderman-2.html
  74. ↑ https://www.wizard.bg/main.php?page=shop&section=article&mid=13958
  75. ↑ https://www.theage.com.au/entertainment/cave-enters-aria-hall-of-fame-on-his-own-terms-20071029-ge65yv.html
  76. ↑ https://www.discogs.com/release/1261777-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Dig-Lazarus-Dig
  77. ↑ https://australian-charts.com/search.asp?search=Nick+Cave&cat=a
  78. ↑ https://doubtfulsounds.net/2009/02/17/news-ed-kuepper-joins-the-bad-seeds/
  79. ↑ https://yle.fi/a/3-5728797
  80. ↑ https://like.fi/kirjat/bunny-munron-kuolema-2/
  81. ↑ https://thequietus.com/articles/02699-warren-ellis-talks-psychedelic-new-grinderman-album
  82. ↑ https://www.discogs.com/release/2445959-Grinderman-Grinderman-2
  83. ↑ https://acharts.co/belgium_albums_top_50/2010/38
  84. ↑ https://www.discogs.com/label/501701-Bad-Seed-Ltd?page=1
  85. ↑ https://faroutmagazine.co.uk/story-how-a-nick-cave-song-used-in-harry-potter/
  86. ↑ https://www.theguardian.com/music/2011/dec/12/nick-cave-grinderman
  87. ↑ https://milocostudios.com/2013/03/nick-cave-and-the-bad-seeds-push-the-sky-away-produced-by-nick-launay-and-recorded-at-la-fabrique-residential-recording-studio-france/
  88. ↑ https://www.discogs.com/release/4262582-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Push-The-Sky-Away
  89. ↑ https://www.clashmusic.com/features/nick-cave-the-bad-seeds-push-the-sky-away-at-10/
  90. ↑ a b https://www.billboard.com/artist/nick-cave-the-bad-seeds/
  91. ↑ https://www.discogs.com/release/5136242-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Live-From-KCRW
  92. ↑ https://iainandjane.com/portfolio-item/20000daysonearth/
  93. ↑ https://www.treblezine.com/nick-cave-and-the-bad-seeds-announce-2014-tour-dates/
  94. ↑ https://themusic.com.au/news/nick-cave-adds-final-melbourne-show-after-more-sell-outs/n7mws7K1tLc/14-08-14
  95. ↑ https://www.discogs.com/artist/31841-Toby-Dammit
  96. ↑ https://www.nickcave.com/releases/skeleton-tree-2/
  97. ↑ https://www.theguardian.com/uk-news/2015/jul/15/nick-cave-son-arthur-dies-brighton-chalk-cliff-fall
  98. ↑ https://pitchfork.com/news/65778-nick-cave-the-bad-seeds-announce-new-album-skeleton-tree/
  99. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/22336-skeleton-tree/
  100. ↑ https://www.indiewire.com/features/general/nick-cave-documentary-one-more-time-with-feeling-andrew-dominik-venice-film-festival-2016-1201720338/
  101. ↑ https://www.discogs.com/release/10224290-Nick-Cave-And-The-Bad-Seeds-Lovely-Creatures-The-Best-Of-Nick-Cave-And-The-Bad-Seeds-1984-2014
  102. ↑ https://historia.porijazz.fi/en/festival-years/2018/performer/-7653/
  103. ↑ https://www.discogs.com/release/12584316-Nick-Cave-The-Bad-Seeds-Distant-Sky-Live-In-Copenhagen
  104. ↑ https://www.david-barnard.com/distant-sky-nick-cave-and-the-bad-seeds
  105. ↑ https://www.theguardian.com/music/2019/feb/18/nick-cave-conversation-tour-event-uk-june
  106. ↑ https://www.setlist.fm/search?query=nick+cave+musiikkitalo
  107. ↑ https://www.euronews.com/culture/2022/05/10/nick-cave-son-death-how-tragedy-has-shaped-the-artist-s-life
  108. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/nick-cave-and-the-bad-seeds-ghosteen/
  109. ↑ https://www.treblezine.com/nick-cave-bad-seeds-ghosteen-stream/
  110. ↑ https://www.officialcharts.com/charts/albums-chart/20191115/7502/
  111. ↑ https://www.mariecurie.org.uk/talkabout/articles/nine-times-nick-cave-has-beautifully-expressed-what-grief-feels-like-for-him/265265
  112. ↑ https://www.setlist.fm/search?artist=23d6a877&query=tour:%28Summer+2022%29
  113. ↑ https://www.youtube.com/watch?v=7L4WdOl9UAM
  114. ↑ https://www.finnkino.fi/en/event/303513/title/idiot_prayer_nick_cave_alone_at_alexandra_palace/
  115. ↑ https://www.discogs.com/release/16228065-Nick-Cave-Idiot-Prayer-Nick-Cave-Alone-At-Alexandra-Palace
  116. ↑ https://www.discogs.com/release/17581726-Nick-Cave-Warren-Ellis-Carnage
  117. ↑ https://www.berlinale.de/en/2022/programme/202214813.html
  118. ↑ https://www.nickcave.com/news/nick-cave-warren-ellis-australian-carnage-tour/
  119. ↑ https://www.discogs.com/release/28189252-Nick-Cave-Warren-Ellis-Australian-Carnage-Live-At-The-Sydney-Opera-House
  120. ↑ https://www.nickcave.com/news/nick-cave-live-in-australia/
  121. ↑ https://musiikkitalo.fi/tapahtumat/nick-cave-solo-au-lisakonsertti/
  122. ↑ https://www.nickcave.com/news/new-album-wild-god/
  123. ↑ https://www.nickcave.com/news/the-wild-god-tour-uk-europe-2024/

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nick_Cave_and_the_Bad_Seeds&oldid=22735082”